Mielestäni on huvittavaa, kun kaikkialla puhutaan suvaitsevuudesta. Käytännössähän se on suurimmaksi osaksi kohteliaisuutta tai työnkautta esiintyvää "pakollista hyväksyväisyyttä". Meistä silti kukaan ei tunne kaikkia ihmisiä tällä maapallolla ja kuitenkin meillä on ennakkoluulot ja tuppaamme päättelemään mm. toisten motiivit tietämättä asioiden oikeita laitoja.

Olen toisinaan jopa harmistunut siitä, että miten paljon toisista voi puhua - varsinkin henkilön selän takana. Se on "vaikeaa" hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat. Tottakai meissä jokaisessa on jotain muokattavaa ja usein muutokset ovat hyviä. Sanonpa vain, että maassa kuten Suomi, on välillä sinne syntyneelläkin vaikeaa.

Sain tänään osakseni "rättipää", "vitun ulkomaalainen vie suomalaisten työt" jne. Herjaaja oli minua liki 25-30 vuotta vanhempi rouva kaverinsa kanssa, joka oli samalla linjalla. Eikä kauaa tätä päivää edeltäneenä bussikuski, joka oli muslimi, odotti minua kipittäessäni bussiin. Vielä kehui, että on se hyvä, kun noudatan "perinteitä" - tällä viittasi huntuun ja kehoani peittävään pukeutumiseen. Kiitin kauniisti, että hän odotti enkä sanonut sen enempiä.

Kummassakin tapauksessa henkilöt, joiden kanssa olin kanssakäymisissä eivät tunteneet minua ennestään. Vanhemmat rouvas-ihmiset eivät tienneet, että olen syntyjäni suomalainen, en ole muslimi ja minulla on aurinkoallergia. Niin ikään muslimi-kuski ei tiennyt tästä, mutta näkemänsä perusteella teki päätöksensä.

Näitä miettiessä tulee vain ajatelleeksi, että kuinka paljon voi ihminen saada osakseen tai jäädä ilman? Oikeasti toivon ihmisiltä samaa kuin itseltäni - olla enemmän läsnä. Jos en heti ymmärrä jotain niin pyrkisin vielä enemmän ymmärtämään ja ymmärtämään jättää jotkin asiat omaan arvoonsa. En toivo suvaitsevaisuutta vaan normaalia maalaisjärkeä sekä jaksamista kanssahenkilöidemme kanssa, vaikka se toisinaan olisikin vaikeaa.

- Jokainen meistä on erilainen, olemme yksilöitä - perus psykologiaa.

"Onni on, että löytää toisen erilaisen, joka täydentää sinua ❤️"

sekalaista

aika
"Jos ihmisellä olisi kaikki aika maailmassa, mitä hän sillä tekisi? Tekisikö hän ne asiat, jotka ovat jääneet ajanpuutteen takia tekemättä vai tekisikö hän muita asioita vain siksi, että hänellä olisi aikaa kaikkeen turhaan."

Ajasta ei niinkään sairaslomalla ole puutetta, mutta ideoita on vaikka muille jakaa. Muun muassa minulla on parit kuvaproggikset tekeillä, joista minulla on aika hyvä tunne. Hirveä kasa luonnoksia ja päässä vilisee uusia ideoita. Lopullisia kuvia varten on valinnan vaikeus, kun jokaisessa luonnoksessa on jotain hyvää ja huonoa. Joskus täytyy vain "nollata työt" ja tuherrella jotain täysin erilaista tai sitten tehdä jotain ihan muuta kuin piirtää. Minulla on aina kova tarve tehdä jotain. :> En voi vain istua tekemättä yhtään mitään. Itse asiassa istuminen, seisominen tai makaaminen sattuu ristiselkään ja siitä pikkuhiljaa kipu heijastuu ympäri kehoa. Joten parempi yrittää tehdä kaikkea mitä voin - tietenkin hyvien rajojen sisällä.

sairastaminen
Elämä sairastumiseni jälkeen on ollut erilaista. Kaipaan töihin, mutta tiedän etten voi vielä palata sinne. Minun selkäni hajosi 'lopullisesti' tänä keväänä ko. tapahtumien takia, jonka vuoksi minulle määrättiin sairaslomaa. Sairaslomaani on myös pidennetty jo pariin otteeseen. (Hajoamiseen vaikuttaneiden tapahtumien yksityiskohtia en ainakaan vielä tule selittämään, sillä asiat ovat vielä käsittelyn alla.) Voin sanoa olevani onnekas, kun saan hoitoa jota tarvitsen. Ei siinä kuin muutama vuosi vierähtänyt pyytäessä ja odotellessa... "Taivaanlahja" olisi jos selkäni saataisiin jo tämän vuoden puolella jonkinlaiseen kuntoon...

kevät
Pari asiaa, jotka harmittavat: joku voisi luulla, että aurinko olisi yksi näistä - ei se ole. Aurinko ei haittaa, sillä olen jo tottunut piiloutumaan siltä. Se myös lämmittää mukavasti, sillä minulla on aika usein kylmä, vaikka pukisin paljon ylleni.

Harmittaa epätietoisuus tulevasta, vaikka rakastankin yllätyksiä. Mietin, että minne minun ja muruseni tie johtaa, nimittäin asunnon suhteen. Tiedän sen kulkevan jonnekin kauniiseen paikkaan, jossa voimme yhdessä alkaa rakentamaan kotia.

Olen päättänyt, että pyrin pyyhkimään katkeruuteni menneestä irti. Jäljelle jääköön harmitus, joka lopulta katoaa itsekin menneisyyden lasipurkkeihin. En ole katkera monestakaan asiasta, sillä kauan sitten tajusin, että erittäin katkera ihminen ei ole kovin kaunis. Ainakaan sellainen ei kykene antamaan paljoa hyvää irti ja minä haluan antaa paljon hyvää minulle tärkeille ihmisille. Plus, mitä minä katkeruudella tekisin, kun ei se vaikuta kenenkään muun kuin minun ajatuksiini? En niin mitään!


Tässä lyhykäinen postaus hieman pidemmän tauon jälkeen. Näillä mennään eteenpäin ja katsotaan millaiset tuulet puhaltavat edessäpäin.


(kuvat weheartit.com)

heräsin musiikkiin. selkäni kivut muistuttivat olemassaolostaan ja tekivät makaamisesta epämukavaa. onneksi mieheni kävi hetkeksi viereeni juttelemaan; se vei ajatukseni kivusta ja aamuni alkoi paljon paremmin. kun antaa hyvien asioiden tapahtua niin ei ne pahat asiat paljoa paina~

yksi paha asia on se, että olen ollut jo pidemmän aikaa sairaslomalla selkäni vuoksi.. kävely, istuminen, makaaminen tai mikään muu liike ei tunnu hyvältä; missään ei ole mukava olla, mutta lääkkeet auttavat hetkeksi. jos ajattelisin koko ajan; minuun sattuu/ -koskee/ -on huono olla etc. niin ei siinä tule muuta kuin säälittyä itseään ja jumittuu siihen > sitten ainakin on paha olla.

eilen kävin röntgenissä kuvauttamassa lantio/ristiselkä alueen ja saan kuulla tulokset lääkäriltä ensi viikolla. minua jännittää vähän tietää mitä kuvista löytyy... kultani ajoi minut röntgenin lisäksi käymään poliisiasemalla uuden passini hankkimista varten, sillä nykyinen vanheni. päivämme alkoi viideltä aamulla ja päättyi 00.00 viime aamuyöhön. tänään on hieman rennompi päivä ja ei ole kiirettä minnekään. se on mukavaa, vaikka kaipaankin töihin. (ihan oikeasti, sillä tykkään työstäni ja sairastelu ei ole kivaa..)

unelmoin ♥
unelmoin kesästä, lämpimistä illoista rannalla kultani kanssa, siitä miten voin painaa paljaat varpaani hiekkaan, suudella kuutamon aikaan.. hennommista vaatteista, merestä, tasaisesta sydämen sykkeestä korvalehteni alla,  kevyestä olosta.. sinisestä tqivaasta ja vahvoista käsivarsista ympärilläni; niinkuin ovat ne nytkin..

minulla on juuri nyt hyvä ja lämmin tunne. sisälläni joskus ollut suuri kylmä aukko, on arpeutunut kasaan ja sen päällä on lämmin, vahva tunne. sentunteen/olon on luonut minulle tärkein ihminen maailmassa, P ♥ tähän on hyvä lopettaa tämä tekstini. 

Baby News!

Luitte oikein, mutta saatatte olettaa väärin! Eli kyseessä on minun synttärilahjasta; uudesta puhelimesta! Laskettu aika vauvvan saapumiseen on ensi viikon alkupuolella. En malta odottaa!! :) Tämä tulee kyllä hyvään käyttöön. Olen ihan täpinöissäni! Olen jo miettinyt, mitä appseja haluan siihen ja mitä en, mitä minun kannattaisi ottaa.. Mutta uskon, että ensimmäiset viikot menevät vain vauvvan ihailuun ja kuvien räpsimiseen ja sellaiseen turhanpäiväiseen. Silti minusta tuntuu, että se on sen arvoista.

Toinen asiani koskee itse syntymäpäivääni. Oli aivan ihana ♥ !  Ensin muru vei meidät syömään. Ruoka oli hyvää ja seura sitä parempaa ♥ Tämän jälkeen menimme leffaan katsomaan Stallonen ja Arnoldin tähdittämää elokuvaa nimeltä; Escape Plan. Lyhyt kuvaus finnkinon sivulta; "Rakennusinsinööri Ray Breslin (Sylvester Stallone) löytää itsensä telkien takaa vankilasta, jonka on itse suunnitellut. Breslinin taidot joutuvat koetukselle hänen yrittäessään paeta vankilasta ja löytää syyllinen, joka hänet sinne väärin perustein toimitti. Pakosuunnitelmaansa hän saa apua toiselta vangilta, Emil Rottmayerilta (Arnold Schwarzenegger)." Kannattaa katsoa. Ei ole mitenkään ilmiselvä juoni sekä näyttelijät on hyviä. Valitkaa myös hyvä seura, vaikka itsenne. Tärkeintä on se, että on mukavaa :3

Kolmas osio synttäreistäni oli se, kun menimme katsomaan kavereitten keikkoja baariin. Mahtavan näköistä ja kivaa kuunneltavaa! Huonointa illan tapahtumissa oli se, että joku oli ottanut muutaman ylimääräisen ja tuli kyynärpää minua päin. Nyt minulla on viikko sairaslomaa ja selkä aivan hirmu kipeä. Minusta tuntuu pahalta istua ja maata. Mikään asento ei ole kovin hyvä. Sain reseptilääkkeitä auttamaan kivun kestämiseen, mutta tuntuu ettei niistä välillä ole edes apua.. Mutta näillä mennään eteenpäin ja yritän parantua pian.


Tässä vielä parit vanhat räpsyt. Ensimmäinen kuva on hiihtolomaviikon alussa ja toinen loppupuolella. Lisää taas pian! ♥

 

 ♥ Gepardi on elämäntapa ♥

Changes Into Chances

Lupaus on lupaus. Ne on tarkoitettu pidettäviksi. Uudet tuulet puhaltavat jo. Ovat puhaltaneet jo pidemmän aikaa. Olen huomannut, että jotkut eivät pidä muutoksistani, mutta en minä voi aina miellyttää toisia. > Aina tulisi olla oma itsensä. Minulta itseltänikin meni hetki uskaltaa tehdä niin..

Muutoksista hieman;

* Ensimmäinen suuri muutos tapahtui noin pari joulua sitten. Sairastuin vakavasti, jonka tähden en kyennyt tekemään yhtään mitään.  Syöminen oli yhtä tappelua ja vaikka nukuin niin kuume pysyi. Kehoni tuntui pettävän. Sairaana ollessani aika mateli ja olin kuin suuren usvan ympäröimä. Kun oli ensimmäinen hyvä päivä; huomasin mm. mieheni kanssa muutokset. Lihasvoimani oli melkein olematon, painoni oli pudonnut yli kymmenen kiloa kertaheitolla! Tietenkin suurin osa oli sairauden aikaansaannosta.

* Toinen kertani oli juuri ennen joulua ja joululomaa -13. Alkuviikosta alkoi kurkkukipu. En antanut sen haitata vaan jatkoin reippaana töitä, vaikka päivä päivältä kipu tuntui pahenevan. Kolmantena päivänä heräsin siihen ettei minulla lähtenyt kunnolla ääntä ja minulla oli korkea kuume. Minut oli vallannut hirveä olo ja joka paikkaa pakotti. Kävin lääkärillä kolmesti.

Hyvin pitkän ja neljästi jatketun sairaslomani aikana sain ensin väärät lääkkeet, joiden takia en voinut kiinteää ruokaa syödä (johtui lääkkeiden ja kiinteän ruuan yhteisestä epämiellyttävästä lopputuloksesta~). Koska en millään parantunut niin mieheni P vei minut uudelleen lääkäriin ja minulla todettiin vakava poskiontelotulehdus ja sain uudet lääkkeet. Olin pyöreästi 12 pv syömättä mitään kiinteää ja ekan kiinteän ruuan nautin mieheni kanssa Itiksessä jouluostosten lomassa. Siitä hidas parantuminen alkoi. Tällä kertaa olin kyllä onnekkaampi ja en heikentynyt ja mennyt yhtä pahaan kuntoon kuin edellisvuonna. 

***

Jo ensimmäisen sairastumiseni jälkeen aloin muuttua. Syödä eri tavalla, liikkua enemmän ja muuta. En tiedä miten pahasti olisin kokenut toisen sairastumiskertani jos en olisi tehnyt niin. Kehoni muutos on jotain, mikä silloin samalla pelotti ja samalla innosti minua. Nyt olen onnellisempi ja jaksan enemmän. Tämä sai minut aloittaman parannuksen myös sisältäpäin. Esimerkiksi, en ole aina mitä itsevarmin ja skarpein ihminen, mutta pyrin muuttumaan paremmaksi.

Haluankin vain sanoa, että eivät kaikki muutokset ole pahasta. On asioita/henkilöitä joiden vuoksi haluaa tehdä niitä. On asioita/henkilöitä, joiden vuoksi haluaa nousta aamuisin. Ihan vaikka se olisit sinä itse. Jos haluat antaa toiselle kaiken, sinun pitää ensin itse olla siinä kunnossa, että kykenet siihen ja mitä tärkeintä olla läsnä. Jos ajatuksesi ovat muualla tai inhoat itseäsi tai muita niin paljon, niin et voi odottaa vastakaikua. Jokaisella meistä on oikeus tunteisiin ja jokainen meistä on yksilö. Ketään meistä ei koskaan ole oikeasti yksin.

~Ajatukseni karkasivatkin hieman tässä loppua myöden, mutta haluan vain sanoa kaikille tsemppiä elämään. Se on saattaa olla paikoitellen vaikeaa ja joskus taas niin ihana ettei sanotuksi saa. Mutta se on varmasti aina elämisen arvoinen kokemus !

♥

Lost an' Found

Te ette nyt varsinaisesti toivoneet tätä minulta, mutta muutamat olivat udelleet, että kirjoitanko enää blogia? Vastaukseni oli helppo ja lyhyt; En. Aion uudistaa sen kokonaan. Halusin erottaa itseni vanhasta blogistani luodakseni jotain täysin uutta. Tietenkin kertojana on minä, mutta tarinat ovat erilaisia. Minä itse ole muuttunut, sillä halusin tulla paremmaksi ihmiseksi. En sano, että olisin parempi kuin muut vaan halusin minusta tulevan parempi yksilönä. Parantaa omat vikani.

Ajatukseni onkin, että jokainen ihminen voi muuttua jos todella pyrkii muutokseen. Voin omakohtaisesti sanoa, että se voi onnistua ja siksi pyrinkin näyttämään sen. Joka ikinen päivä. Jos haluat jäädä sellaiseksi kuin olet nyt ja olet tyytyväinen siihen; jää sellaiseksi. Minä pyrin parantamaan entisestä ja ihmiset lähelläni ovat myös huomanneet asian. Blogissani haluan myös esitellä itseni teille hieman eri tavalla.

Muutama asia minusta;

• Seurustelen mielettömän ihanan miehen kanssa ♥
• Olen tehnyt montaa eri työtä
• Olin yli 10-vuotta kasvissyöjä (pyöristin hieman~)
• Pidän eläimistä (haaveena on vielä joskus hankkia jokin~)
• Tykkään piirtämisestä, valokuvaamisesta sekä leffojen katselusta murun kanssa
• Opiskelin kaksoistutkinnon
•  En sairastu helposti, mutta kun sairastun niin sairastan sitten kunnolla nimim.kaksi joulua peräkkäin en kyennyt syömään saatika tekemään mitään muutakaan
• Lempivuodenaikani on talvi (kylmyys ♥)
• En pidä pihveistä, pastasta enkä perunoista, enkä erityisesti kinkusta..
• Ihmisten mielestä olen; "äää iloinen + sympaattinen = ihana" (vastaus by: L.K.)

Siinä pientä tietoa niillekin, jotka eivät välttämättä tunne minua niin hyvin. En voi tietenkään luvata, että blogini kautta tuntisitte minua sen paremmin, sillä jos oikeasti haluatte tutustua minuun niin se käy kasvotusten. Keskustelemalla ja tutustumalla pidemmän aikaa. Uskomuksiani, olemustani ja syvimpiä ajatuksia en koko maailmalle avaa, sillä se ei kuulu kaikille. Vain niille, jotka näkevät vaivaa sen näkemiseen.

~~~

Aamulla heräsin sängyssäni. Käännyin kyljelleni katsoakseni miestäni silmiin. Hän oli herännyt vähän ennen minua. Katsoin hänen syvän ruskeita silmiä ja pitkiä hiuksia, jotka laskeutuivat hänen tyynyltään minun tyynylleni. Hymyilimme toisillemme ja puhuimme hiljakseen keskenämme. Samalla mietin itsekseni, kuinka onnellinen olenkaan. Noustuamme ja aloitettuamme päivän, minusta yhä tuntuu siltä. Keitin kahvit ja siivosin huoneemme. Hymyilen tässä samalla, kun kirjoitan. Tosi oleellista varmaan, mutta halusin sanoa sen. Haluan kertoa kaikille, että olen kiitollinen. Minä jaksan hymyillä, sillä elämällä on tarkoitus. Toivon, että kaikki löytävät tiensä ja jaksavat hymyillä, sillä joskus sekin voi olla suuri ele ja se voi muuttaa asioita.

Lisää sitten ensi kerralla, mutta kaikille - niin uusille kuin vanhoillekin - aurinkoisesti tervetuloa lukemaan minun blogiani. ♥