keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Baby News!

Luitte oikein, mutta saatatte olettaa väärin! Eli kyseessä on minun synttärilahjasta; uudesta puhelimesta! Laskettu aika vauvvan saapumiseen on ensi viikon alkupuolella. En malta odottaa!! :) Tämä tulee kyllä hyvään käyttöön. Olen ihan täpinöissäni! Olen jo miettinyt, mitä appseja haluan siihen ja mitä en, mitä minun kannattaisi ottaa.. Mutta uskon, että ensimmäiset viikot menevät vain vauvvan ihailuun ja kuvien räpsimiseen ja sellaiseen turhanpäiväiseen. Silti minusta tuntuu, että se on sen arvoista.

Toinen asiani koskee itse syntymäpäivääni. Oli aivan ihana ♥ !  Ensin muru vei meidät syömään. Ruoka oli hyvää ja seura sitä parempaa ♥ Tämän jälkeen menimme leffaan katsomaan Stallonen ja Arnoldin tähdittämää elokuvaa nimeltä; Escape Plan. Lyhyt kuvaus finnkinon sivulta; "Rakennusinsinööri Ray Breslin (Sylvester Stallone) löytää itsensä telkien takaa vankilasta, jonka on itse suunnitellut. Breslinin taidot joutuvat koetukselle hänen yrittäessään paeta vankilasta ja löytää syyllinen, joka hänet sinne väärin perustein toimitti. Pakosuunnitelmaansa hän saa apua toiselta vangilta, Emil Rottmayerilta (Arnold Schwarzenegger)." Kannattaa katsoa. Ei ole mitenkään ilmiselvä juoni sekä näyttelijät on hyviä. Valitkaa myös hyvä seura, vaikka itsenne. Tärkeintä on se, että on mukavaa :3

Kolmas osio synttäreistäni oli se, kun menimme katsomaan kavereitten keikkoja baariin. Mahtavan näköistä ja kivaa kuunneltavaa! Huonointa illan tapahtumissa oli se, että joku oli ottanut muutaman ylimääräisen ja tuli kyynärpää minua päin. Nyt minulla on viikko sairaslomaa ja selkä aivan hirmu kipeä. Minusta tuntuu pahalta istua ja maata. Mikään asento ei ole kovin hyvä. Sain reseptilääkkeitä auttamaan kivun kestämiseen, mutta tuntuu ettei niistä välillä ole edes apua.. Mutta näillä mennään eteenpäin ja yritän parantua pian.


Tässä vielä parit vanhat räpsyt. Ensimmäinen kuva on hiihtolomaviikon alussa ja toinen loppupuolella. Lisää taas pian! ♥
 ♥ Gepardi on elämäntapa

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Changes Into Chances

Lupaus on lupaus. Ne on tarkoitettu pidettäviksi. Uudet tuulet puhaltavat jo. Ovat puhaltaneet jo pidemmän aikaa. Olen huomannut, että jotkut eivät pidä muutoksistani, mutta en minä voi aina miellyttää toisia. > Aina tulisi olla oma itsensä. Minulta itseltänikin meni hetki uskaltaa tehdä niin..

Muutoksista hieman;

* Ensimmäinen suuri muutos tapahtui noin pari joulua sitten. Sairastuin vakavasti, jonka tähden en kyennyt tekemään yhtään mitään.  Syöminen oli yhtä tappelua ja vaikka nukuin niin kuume pysyi. Kehoni tuntui pettävän. Sairaana ollessani aika mateli ja olin kuin suuren usvan ympäröimä. Kun oli ensimmäinen hyvä päivä; huomasin mm. mieheni kanssa muutokset. Lihasvoimani oli melkein olematon, painoni oli pudonnut yli kymmenen kiloa kertaheitolla! Tietenkin suurin osa oli sairauden aikaansaannosta.

* Toinen kertani oli juuri ennen joulua ja joululomaa -13. Alkuviikosta alkoi kurkkukipu. En antanut sen haitata vaan jatkoin reippaana töitä, vaikka päivä päivältä kipu tuntui pahenevan. Kolmantena päivänä heräsin siihen ettei minulla lähtenyt kunnolla ääntä ja minulla oli korkea kuume. Minut oli vallannut hirveä olo ja joka paikkaa pakotti. Kävin lääkärillä kolmesti.

Hyvin pitkän ja neljästi jatketun sairaslomani aikana sain ensin väärät lääkkeet, joiden takia en voinut kiinteää ruokaa syödä (johtui lääkkeiden ja kiinteän ruuan yhteisestä epämiellyttävästä lopputuloksesta~). Koska en millään parantunut niin mieheni P vei minut uudelleen lääkäriin ja minulla todettiin vakava poskiontelotulehdus ja sain uudet lääkkeet. Olin pyöreästi 12 pv syömättä mitään kiinteää ja ekan kiinteän ruuan nautin mieheni kanssa Itiksessä jouluostosten lomassa. Siitä hidas parantuminen alkoi. Tällä kertaa olin kyllä onnekkaampi ja en heikentynyt ja mennyt yhtä pahaan kuntoon kuin edellisvuonna. 

***

Jo ensimmäisen sairastumiseni jälkeen aloin muuttua. Syödä eri tavalla, liikkua enemmän ja muuta. En tiedä miten pahasti olisin kokenut toisen sairastumiskertani jos en olisi tehnyt niin. Kehoni muutos on jotain, mikä silloin samalla pelotti ja samalla innosti minua. Nyt olen onnellisempi ja jaksan enemmän. Tämä sai minut aloittaman parannuksen myös sisältäpäin. Esimerkiksi, en ole aina mitä itsevarmin ja skarpein ihminen, mutta pyrin muuttumaan paremmaksi.

Haluankin vain sanoa, että eivät kaikki muutokset ole pahasta. On asioita/henkilöitä joiden vuoksi haluaa tehdä niitä. On asioita/henkilöitä, joiden vuoksi haluaa nousta aamuisin. Ihan vaikka se olisit sinä itse. Jos haluat antaa toiselle kaiken, sinun pitää ensin itse olla siinä kunnossa, että kykenet siihen ja mitä tärkeintä olla läsnä. Jos ajatuksesi ovat muualla tai inhoat itseäsi tai muita niin paljon, niin et voi odottaa vastakaikua. Jokaisella meistä on oikeus tunteisiin ja jokainen meistä on yksilö. Ketään meistä ei koskaan ole oikeasti yksin.

~Ajatukseni karkasivatkin hieman tässä loppua myöden, mutta haluan vain sanoa kaikille tsemppiä elämään. Se on saattaa olla paikoitellen vaikeaa ja joskus taas niin ihana ettei sanotuksi saa. Mutta se on varmasti aina elämisen arvoinen kokemus !

tiistai 4. helmikuuta 2014

Lost an' Found

Te ette nyt varsinaisesti toivoneet tätä minulta, mutta muutamat olivat udelleet, että kirjoitanko enää blogia? Vastaukseni oli helppo ja lyhyt; En. Aion uudistaa sen kokonaan. Halusin erottaa itseni vanhasta blogistani luodakseni jotain täysin uutta. Tietenkin kertojana on minä, mutta tarinat ovat erilaisia. Minä itse ole muuttunut, sillä halusin tulla paremmaksi ihmiseksi. En sano, että olisin parempi kuin muut vaan halusin minusta tulevan parempi yksilönä. Parantaa omat vikani.

Ajatukseni onkin, että jokainen ihminen voi muuttua jos todella pyrkii muutokseen. Voin omakohtaisesti sanoa, että se voi onnistua ja siksi pyrinkin näyttämään sen. Joka ikinen päivä. Jos haluat jäädä sellaiseksi kuin olet nyt ja olet tyytyväinen siihen; jää sellaiseksi. Minä pyrin parantamaan entisestä ja ihmiset lähelläni ovat myös huomanneet asian. Blogissani haluan myös esitellä itseni teille hieman eri tavalla.

Muutama asia minusta;
  • Seurustelen mielettömän ihanan miehen kanssa ♥
  • Olen tehnyt montaa eri työtä
  • Olin yli 10-vuotta kasvissyöjä (pyöristin hieman~)
  • Pidän eläimistä (haaveena on vielä joskus hankkia jokin~)
  • Tykkään piirtämisestä, valokuvaamisesta sekä leffojen katselusta murun kanssa
  • Opiskelin kaksoistutkinnon
  •  En sairastu helposti, mutta kun sairastun niin sairastan sitten kunnolla nimim.kaksi joulua peräkkäin en kyennyt syömään saatika tekemään mitään muutakaan
  • Lempivuodenaikani on talvi (kylmyys ♥)
  • En pidä pihveistä, pastasta enkä perunoista, enkä erityisesti kinkusta..
  • Ihmisten mielestä olen; "äää iloinen + sympaattinen = ihana" (vastaus by: L.K.)

Siinä pientä tietoa niillekin, jotka eivät välttämättä tunne minua niin hyvin. En voi tietenkään luvata, että blogini kautta tuntisitte minua sen paremmin, sillä jos oikeasti haluatte tutustua minuun niin se käy kasvotusten. Keskustelemalla ja tutustumalla pidemmän aikaa. Uskomuksiani, olemustani ja syvimpiä ajatuksia en koko maailmalle avaa, sillä se ei kuulu kaikille. Vain niille, jotka näkevät vaivaa sen näkemiseen.
~~~
Aamulla heräsin sängyssäni. Käännyin kyljelleni katsoakseni miestäni silmiin. Hän oli herännyt vähän ennen minua. Katsoin hänen syvän ruskeita silmiä ja pitkiä hiuksia, jotka laskeutuivat hänen tyynyltään minun tyynylleni. Hymyilimme toisillemme ja puhuimme hiljakseen keskenämme. Samalla mietin itsekseni, kuinka onnellinen olenkaan. Noustuamme ja aloitettuamme päivän, minusta yhä tuntuu siltä. Keitin kahvit ja siivosin huoneemme. Hymyilen tässä samalla, kun kirjoitan. Tosi oleellista varmaan, mutta halusin sanoa sen. Haluan kertoa kaikille, että olen kiitollinen. Minä jaksan hymyillä, sillä elämällä on tarkoitus. Toivon, että kaikki löytävät tiensä ja jaksavat hymyillä, sillä joskus sekin voi olla suuri ele ja se voi muuttaa asioita.

Lisää sitten ensi kerralla, mutta kaikille - niin uusille kuin vanhoillekin - aurinkoisesti tervetuloa lukemaan minun blogiani. ♥