"Jos ihmisellä olisi kaikki aika maailmassa, mitä hän sillä tekisi? Tekisikö hän ne asiat, jotka ovat jääneet ajanpuutteen takia tekemättä vai tekisikö hän muita asioita vain siksi, että hänellä olisi aikaa kaikkeen turhaan."
Ajasta ei niinkään sairaslomalla ole puutetta, mutta ideoita on vaikka muille jakaa. Muun muassa minulla on parit kuvaproggikset tekeillä, joista minulla on aika hyvä tunne. Hirveä kasa luonnoksia ja päässä vilisee uusia ideoita. Lopullisia kuvia varten on valinnan vaikeus, kun jokaisessa luonnoksessa on jotain hyvää ja huonoa. Joskus täytyy vain "nollata työt" ja tuherrella jotain täysin erilaista tai sitten tehdä jotain ihan muuta kuin piirtää. Minulla on aina kova tarve tehdä jotain. :> En voi vain istua tekemättä yhtään mitään. Itse asiassa istuminen, seisominen tai makaaminen sattuu ristiselkään ja siitä pikkuhiljaa kipu heijastuu ympäri kehoa. Joten parempi yrittää tehdä kaikkea mitä voin - tietenkin hyvien rajojen sisällä.
Elämä sairastumiseni jälkeen on ollut erilaista. Kaipaan töihin, mutta tiedän etten voi vielä palata sinne. Minun selkäni hajosi 'lopullisesti' tänä keväänä ko. tapahtumien takia, jonka vuoksi minulle määrättiin sairaslomaa. Sairaslomaani on myös pidennetty jo pariin otteeseen. (Hajoamiseen vaikuttaneiden tapahtumien yksityiskohtia en ainakaan vielä tule selittämään, sillä asiat ovat vielä käsittelyn alla.) Voin sanoa olevani onnekas, kun saan hoitoa jota tarvitsen. Ei siinä kuin muutama vuosi vierähtänyt pyytäessä ja odotellessa... "Taivaanlahja" olisi jos selkäni saataisiin jo tämän vuoden puolella jonkinlaiseen kuntoon...
kevät
Pari asiaa, jotka harmittavat: joku voisi luulla, että aurinko olisi yksi näistä - ei se ole. Aurinko ei haittaa, sillä olen jo tottunut piiloutumaan siltä. Se myös lämmittää mukavasti, sillä minulla on aika usein kylmä, vaikka pukisin paljon ylleni.
Harmittaa epätietoisuus tulevasta, vaikka rakastankin yllätyksiä. Mietin, että minne minun ja muruseni tie johtaa, nimittäin asunnon suhteen. Tiedän sen kulkevan jonnekin kauniiseen paikkaan, jossa voimme yhdessä alkaa rakentamaan kotia.
Olen päättänyt, että pyrin pyyhkimään katkeruuteni menneestä irti. Jäljelle jääköön harmitus, joka lopulta katoaa itsekin menneisyyden lasipurkkeihin. En ole katkera monestakaan asiasta, sillä kauan sitten tajusin, että erittäin katkera ihminen ei ole kovin kaunis. Ainakaan sellainen ei kykene antamaan paljoa hyvää irti ja minä haluan antaa paljon hyvää minulle tärkeille ihmisille. Plus, mitä minä katkeruudella tekisin, kun ei se vaikuta kenenkään muun kuin minun ajatuksiini? En niin mitään!
Tässä lyhykäinen postaus hieman pidemmän tauon jälkeen. Näillä mennään eteenpäin ja katsotaan millaiset tuulet puhaltavat edessäpäin.
(kuvat weheartit.com)
