Lost an' Found

Te ette nyt varsinaisesti toivoneet tätä minulta, mutta muutamat olivat udelleet, että kirjoitanko enää blogia? Vastaukseni oli helppo ja lyhyt; En. Aion uudistaa sen kokonaan. Halusin erottaa itseni vanhasta blogistani luodakseni jotain täysin uutta. Tietenkin kertojana on minä, mutta tarinat ovat erilaisia. Minä itse ole muuttunut, sillä halusin tulla paremmaksi ihmiseksi. En sano, että olisin parempi kuin muut vaan halusin minusta tulevan parempi yksilönä. Parantaa omat vikani.

Ajatukseni onkin, että jokainen ihminen voi muuttua jos todella pyrkii muutokseen. Voin omakohtaisesti sanoa, että se voi onnistua ja siksi pyrinkin näyttämään sen. Joka ikinen päivä. Jos haluat jäädä sellaiseksi kuin olet nyt ja olet tyytyväinen siihen; jää sellaiseksi. Minä pyrin parantamaan entisestä ja ihmiset lähelläni ovat myös huomanneet asian. Blogissani haluan myös esitellä itseni teille hieman eri tavalla.

Muutama asia minusta;

• Seurustelen mielettömän ihanan miehen kanssa ♥
• Olen tehnyt montaa eri työtä
• Olin yli 10-vuotta kasvissyöjä (pyöristin hieman~)
• Pidän eläimistä (haaveena on vielä joskus hankkia jokin~)
• Tykkään piirtämisestä, valokuvaamisesta sekä leffojen katselusta murun kanssa
• Opiskelin kaksoistutkinnon
•  En sairastu helposti, mutta kun sairastun niin sairastan sitten kunnolla nimim.kaksi joulua peräkkäin en kyennyt syömään saatika tekemään mitään muutakaan
• Lempivuodenaikani on talvi (kylmyys ♥)
• En pidä pihveistä, pastasta enkä perunoista, enkä erityisesti kinkusta..
• Ihmisten mielestä olen; "äää iloinen + sympaattinen = ihana" (vastaus by: L.K.)

Siinä pientä tietoa niillekin, jotka eivät välttämättä tunne minua niin hyvin. En voi tietenkään luvata, että blogini kautta tuntisitte minua sen paremmin, sillä jos oikeasti haluatte tutustua minuun niin se käy kasvotusten. Keskustelemalla ja tutustumalla pidemmän aikaa. Uskomuksiani, olemustani ja syvimpiä ajatuksia en koko maailmalle avaa, sillä se ei kuulu kaikille. Vain niille, jotka näkevät vaivaa sen näkemiseen.

~~~

Aamulla heräsin sängyssäni. Käännyin kyljelleni katsoakseni miestäni silmiin. Hän oli herännyt vähän ennen minua. Katsoin hänen syvän ruskeita silmiä ja pitkiä hiuksia, jotka laskeutuivat hänen tyynyltään minun tyynylleni. Hymyilimme toisillemme ja puhuimme hiljakseen keskenämme. Samalla mietin itsekseni, kuinka onnellinen olenkaan. Noustuamme ja aloitettuamme päivän, minusta yhä tuntuu siltä. Keitin kahvit ja siivosin huoneemme. Hymyilen tässä samalla, kun kirjoitan. Tosi oleellista varmaan, mutta halusin sanoa sen. Haluan kertoa kaikille, että olen kiitollinen. Minä jaksan hymyillä, sillä elämällä on tarkoitus. Toivon, että kaikki löytävät tiensä ja jaksavat hymyillä, sillä joskus sekin voi olla suuri ele ja se voi muuttaa asioita.

Lisää sitten ensi kerralla, mutta kaikille - niin uusille kuin vanhoillekin - aurinkoisesti tervetuloa lukemaan minun blogiani. ♥