Mielestäni on huvittavaa, kun kaikkialla puhutaan suvaitsevuudesta. Käytännössähän se on suurimmaksi osaksi kohteliaisuutta tai työnkautta esiintyvää "pakollista hyväksyväisyyttä". Meistä silti kukaan ei tunne kaikkia ihmisiä tällä maapallolla ja kuitenkin meillä on ennakkoluulot ja tuppaamme päättelemään mm. toisten motiivit tietämättä asioiden oikeita laitoja.

Olen toisinaan jopa harmistunut siitä, että miten paljon toisista voi puhua - varsinkin henkilön selän takana. Se on "vaikeaa" hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat. Tottakai meissä jokaisessa on jotain muokattavaa ja usein muutokset ovat hyviä. Sanonpa vain, että maassa kuten Suomi, on välillä sinne syntyneelläkin vaikeaa.

Sain tänään osakseni "rättipää", "vitun ulkomaalainen vie suomalaisten työt" jne. Herjaaja oli minua liki 25-30 vuotta vanhempi rouva kaverinsa kanssa, joka oli samalla linjalla. Eikä kauaa tätä päivää edeltäneenä bussikuski, joka oli muslimi, odotti minua kipittäessäni bussiin. Vielä kehui, että on se hyvä, kun noudatan "perinteitä" - tällä viittasi huntuun ja kehoani peittävään pukeutumiseen. Kiitin kauniisti, että hän odotti enkä sanonut sen enempiä.

Kummassakin tapauksessa henkilöt, joiden kanssa olin kanssakäymisissä eivät tunteneet minua ennestään. Vanhemmat rouvas-ihmiset eivät tienneet, että olen syntyjäni suomalainen, en ole muslimi ja minulla on aurinkoallergia. Niin ikään muslimi-kuski ei tiennyt tästä, mutta näkemänsä perusteella teki päätöksensä.

Näitä miettiessä tulee vain ajatelleeksi, että kuinka paljon voi ihminen saada osakseen tai jäädä ilman? Oikeasti toivon ihmisiltä samaa kuin itseltäni - olla enemmän läsnä. Jos en heti ymmärrä jotain niin pyrkisin vielä enemmän ymmärtämään ja ymmärtämään jättää jotkin asiat omaan arvoonsa. En toivo suvaitsevaisuutta vaan normaalia maalaisjärkeä sekä jaksamista kanssahenkilöidemme kanssa, vaikka se toisinaan olisikin vaikeaa.

- Jokainen meistä on erilainen, olemme yksilöitä - perus psykologiaa.

"Onni on, että löytää toisen erilaisen, joka täydentää sinua ❤️"